”Yksi, kaksi, puu”

Postauksen otsikko olisi varsin hyvin voinut liittya ylla esitettyyn kuvasarjaan, mutta itse asiassa viittaan silla ruotsin fonologian tunnin luennoitsijan viittaukseen suomalaisten tavasta lausua ruotsia pain peeta. Itsehan en kuule sanojen ”tre” ja ”trä” valilla merkittavaa eroa. Opettajamme mielesta se ero olisi kuitenkin aika hyva tassa pikku hiljaa paikantaa. Mutta ei liiallista hoppua sen kanssa, kiinaperia opettaa. Melko kesyahan tuo yksi-kaksi-puu on siihen verattessa, etta kiinaksi kutsuin muina miehina pomoani ”Mustaksi Voimaksi” ja oikein ylpeasti viela.

Tama sekava alustus yritti selventaa, etta ruotsin kielta on taas tankattu paahan vaihtelevalla menestyksella. Pysyn lystikkaalle kielipaalleni uskollisena, jostapa syysta elamani on yllatyksia taynna. Saman paivan aikana voi ihan hyvin rupatella suhteellisen sujuvasti yliopiston varakanslerin kanssa opinnoistaan ja olla lounaspoytakeskustelussa osaamatta sanoa, etta keitto on keltaista. Vastaavaa maanisdepresiivista linjaa noudattelen englannin kielen taidoissani, eli tosi vitsikasta on. Tai ei sittenkaan, itse asiassa juuri huumoria on englanniksi vaikea välittää, mika on suorastaan tylsaa :<

Opiskelun lisaksi taalla on tullut kulutettua aikaa Clas Ohlsonilla shoppailuun. Mukaan on tarttunut lahinna ainoastaan jeesusteippia, milla on ollut hyva tilkita seinassa ammottavia aukkoja umpeen. Ei ne nyt muuten niin ongelmallisia olisi, mutta siina vaiheessa kun keskustelin seinanaapurini kanssa ja han kertoi iloisena sankynsa kuhisevan petipunkeista eika tieda kuinka niista paasee eroon, niin paatin etta jonkinlainen tuke huoneidemme valisiin kulkuyhteyksiin voisi olla paikallaan. Tallaista menoa taalla ruotsissa. Ihan kaikille vaihtoon lahtijoille vinkiksi: kannattaa oikeasti pitaa huoli, ettei paady kaupungin halvimpaan murjuun, vaikka kuinka olisi kyse lyhyesta ajasta. Muutama raha lisaa asumustasi koskevan perushygienian puolesta on joskus ihan paikallaan.

Ensimmainen omasta huoneestani loytynyt seikkaileva ottiainen loytyi sangystani tietysti juuri yona ennen ensimmaisen ruotsinkielisen ymparistokurssini alkua. Ihan pieni oli se otokka, mutta tosi kivasti osasi vieda younet. En sitten tieda johtuiko unettomuudesta vai yleisesta osaamattomuudesta, mutta en voi sanoa ymmartaneeni koko kurssipaivan saatossa kauheasti muuta kuin DL-paivamaarat eika ymparistopoliittiset kantani pienryhmakeskustelussa oikein ketaan haikaisseet. Mutta tasta on suunta vain ylospain eli enpa viela laita pyyhetta kehaan. Niin ja otokoita ei huoneestani ole loytynyt sen koommin (etsitty kylla on) eli nyt olen paattanyt, etta kyseessa oli vain harvinaisen elavalta tuntunut hallusinaatiopainajainen ja tosiasiassa huoneeni on tosi puhdas ja erityisen petipunkiton.

Taalla oli muuten kevat. Nuo postauksen avauskuvat otettiin kevaan ensimmaisena paivana, sunnuntaina 29.01,  jolloin aurinko lammitti:)) Jätte kiva kuulla, etta Siperiasta puhaltaa absoluuttinen nollapiste (tai jotain sinne pain) pian koko Eurooppaan, mutta tuon liukurimakipaivan lampoa ja ikuistettuja hetkia ei mikaan maailman kylmiokuolio voi vieda!

Erilaisia kaupunkinakymia, historiaa ja halvan vuokran salaisuus

Olen ollut turisti! Esimerkiksi Tukholmassa.

Ja nahnyt kuninkaallisen vahdin vaihdon. Lisaksi voisin vaikka vannoa, etta itse prinssi Da(a)niel oli paikalla soittamassa rumpuja. Ainakin torvimiehella oli silmalasit ja kayskenteli kuninkaallisen palatsin pihalla, niin voiko se edes olla kukaan muu? Ehka Daniel oli vahan purkamassa isaksitulo-stressia. No hienotunteisuuteni vuoksi en rapsinyt torviprinssista yhtaan onnistunutta kuvaa, joten tyytykaa tahan komeaan lippumieheen.

Mutta Uppsalaanhan sita itseasiassa tuli vaihtoon lahdettya, eli keskitytaan nyt siihen jattaen edella mainittu Tukholman paivaretki vain (postauksenavaus-) maininnaksi. Loytyy kaikenlaisia linnoja Uppsalastakin! Taalla kaikki on symppiksempaa, joten entinen kuninkaanlinna on rapattu hempean vaalenpunaiseksi. Varivalinnan syista en tieda sen enempaa, mutta sentaan tiedan miksi rakennus on perinteisen sisapihamallin sijaan L-kirjaimen muotoinen. Kuninkaallisella rahastonhoitajallahan se vain oli kaynyt pieni laskuvirhepaholainen ja hovin kassa alkoi kesken rakennustoiden nayttaa sen verran tyhjahkoja merkkeja, etta todettiin linnan olevan ihan hyva ilman sen kokoiseksi rakennettuna mihin rahat sattuivat riittamaan.

Linnaa vastapaata avautuu yliopistollinen puutarha. Puutarha kuului ennen Ruotsin kuninkaalle, mutta 1787 joku ovela hallitsija lahjoitti koko hoidon ja myos hoitovastuun Uppsalan yliopistolle. Ehdoksi kuningas asetti, etta vaikka puutarhassa mita tiedekasveja viljeltaisiin, tulee nakyman linnalle olla tip top. Näin yliopisto on siita lahtien toiminut.

Uppsalan keskustassa kohoaa nayttava tuomiokirkko, jonka sisalta loytaa niinikaan nayttavia kattokruunuja ja urkuja ja muuta.

Peremmalla lepaa maineikas kuningas Kustaa Vaasa. Leposijan paatya vahtii sopo pikku enkeli lemmikki-paakallonsa kera.

Yksi hauskimmista Uppsalan museollisista nahtavyyksista on alkuperainen esipainos Olaus Magnuksen Carta Marinasta eli maailman ensimmaisesta pohjoismaiden kartasta. Vuosikerta 1539. Magnus tuherteli karttaa kokoon 13 vuoden ajan eika turhaan. Teos on taynna pienia pohjoismaita kuvaavia yksityiskohtia (kuten jaalauttoja, oluttynnyreita ja merihirvioita),  ja hammastykseni oli suuri, kun silmaan osui Helsigan lisaksi Espoa! Kiinaa opiskellessa sita aina unohtaa, etta historia se on meillakin.

Tahan valaykseen voisinkin lopettaa historiakatsauksen talta eraa. Lisaa saa tulla kuulemaan tanne ihan paikan paalle, tarinoitavaa riittaa.

Historiallisten kierrosten lisaksi viime paivat ovat kuluneet uusia kaverita etsisessa, kurssikartalle paasyssa ja toisten osalta sodassa petipunkkeja vastaan. Aivan, vuokrani ei turhaan ole alle 200 euroa kuussa, diiliin kuuluu lottoarvonta siita kuka saa kaupan paalle huoneeseensa verta imevia sankykamppiksia. Itsella ei onnistanut; oma naamani ei ole taynna punaisia paiseita enka saa seurata kun ludekaverit kipittavat ylos alas seinaa pitkin, mutta muutama vaihtarinaapurini on taman kaiken saanut kokea. Viela hauskemmaksi tilanteen tekee se, etta tuholaistorjujat eivat ehdi paikalle ennen helmikuuta (pistaa miettimaan minkalinen otokkakanta heita oikein tyollistettyna pitaa). Talostamme kuitenkin loytyi varahuone verenimijoiden uhreille eli heidan ei valttamatta tarvitse viettaa oita pienten petikavereiden kanssa siihen saakka, etta huoneet puhdistetaan.

Mutta taman mieliamme vahan jarkyttaneen yllatyksen lisaksi on siis sujunut ihan hyvin. Meinasin tosin menettaa kaikki uudet ystavani joutuessani eraana iltana vakavaan kilpailukoitokseen. Kaikkien mielesta oli tosi hyva idea ryhtya tikkapelillisille, enka sitten viitsinyt kieltaytya vedoten omiin häviötilanteessa esille nouseviin ikaviin persoonahairioihini.

Hyva siis, etta voitin ja valit uusien tuttavuuksien kanssa eivat menneet heti orientoivalla viikolla jaihin.

Se viime viikosta, ensi viikolla lisatarinointia esimerkiksi opiskelusta (pitaisi kirjoittaa yksi kandi) ja paivitysta petipunkkisodasta.

ps. ihanaa muuten, etta Suomesta on tullut hyvia uutisia ja voin nyt etsia Uppsalan aanestyspisteen, kun on toisella kierroksella sellainenkin vaihtoehto, jota voi aanestaa:)

Matkat siirtyivat Uppsalaan

Hej vaan kaikille!

Olisin hajunnut kirjoittaa tahan jotakin hyvin parayttavaa ruotsin kielella, mutta lopulta paatin, etten uskallakaan. Olen kasittaakseni paastellyt taalla itse ruotsikohdemaassa ihan tarpeeksi kielioppisammakoita liikenteeseen, eli ei liene tarvetta jatkaa samalla linjalla interwebissa, missa kaikki sailyy ikuisesti, kuten sanotaan.

Jokapa tapauksessa kerron, etta Ruotsissa ollaan ja so far so good. Osasin eksya Arlandasta Uppsalaan vievaan junaan ja ihan melkein osasin skannata junalippuni oikein pain, jotta en olisi noyryyttavasti yrittanyt juosta pain itsepintaisesti kiinnipysyvaa juna-aseman porttia. No, sellaiset murheet unohtuivat akkia kun paasin kauniiseen Uppsalan kaupunkiin etsimaan hostelliani kaikilta mahdollisilta teilta, jossa se ei ollut. Onneksi tama ei ole suuri kaupunki, niin hostellikin sitten lopulta loytyi.

Huoneeseen saavuttuani tosin nousi pieni epaillys, etta en ollut aivan osannut merkita omaa genderiani hostellia buukatessani oikein; jostain syysta kaikki ensimmaisen yon kamppikseni olivat miehia. Mutta ei se mitaan, ihan mukavia tyyppeja kaikki ja lisaksi hekin olivat tulossa vaihtareiksi tanne, eli niinpa sain heti ensimmaisena iltana ekat vaihtarikaverit ja osallistua hienoon akateemiseen keskusteluun maailman tilasta teekupin aarella.

Orientoivan viikon ensimmaisena paivana kaikki sujui niinikaan hyvin: sain hankittua huoneeni avaimein ja muutettua lumisateen keskella ja tavattua international coordinatorini ja mentya viela 400 vuotta vanhaan kirjastoon diskotanssimaan. Saman tapaista toimintaa on kestanyt koko viikonlopun yli. Vaihtareita tippuu joka paikasta tielle ja jo nyt on alkanut muodostua ihan mukava porukka, jonka kanssa on yhdessa suunnattu milloin minnekin. Kansalaisuuksien kirjo on kiva; loytyy jenkkia, kanadakkia, ranskista, saksista, aussia, turkkeja, persialaisia ja tietysti finskeja.

Eli englannin kieli taalla varmasti hiotuu jonkin verran ja ranskaakin puhuin pitkasta aikaa eika tulos ollut sellainen penkin alitus kuin pelkasin.

Enta se ruotsi sitten? Noo… Ruotsalaisten kanssa olen aina pyrkinyt hoitamaan asiani svenssonien kielella, mutta he jostain kummallisesta syysta pyrkivat yleensa vastaamaan englanniksi. Toisaalta ruotsiksi kaymani keskusteluiden maaran voisi mielestani ihan hyvin kertoa kahdella, koska yleensa viestit eivat mene perille kumpaankaan suuntaan ilman muutamaa toistoa.  Toisaalta vaihtariporukalla liikkumisessa on se etu, etta esimerkiksi kanadasta ja jenkeista saapuvat vaihtarit kuvittelevat, etta on tosikin hyva idea pyytaa ”ruotsia puhuvaa” suomalaista toimimaan tulkkina ja muutenkin kaantamaan kaikkia erilaisia vastaan tulevia teksteja. Niinpa edes vaihtareiden seurassa ei tule puhuttua pelkastaan englantia.

Lisaksi kadulla saattaa ikavasti joutua aivan yllattaen vaikeaan kielilla puhumisen tilanteeseen, kun tyhjasta hyppaa svenssoni eksyneen finskin eteen, ottaa partioryhti-intsiasennon ja kysyy sateilevasti ”Kan jag hjälpa dej??” Vinkiksi muille samaan tilanteeseen joutuville: jos haluat saada hymyn katoamaan noilta ylipirteilta kasvoilta, niin kannattaa vain huutaa saikahtaneesti paksulla suomen aksentilla ”NEJ!” minka jalkeen voit yrittaa sonkottaa, etta tilanne on aivan hallinnassa ja juosta karkuun taivaan rantaan. Hammennys on taattu!

Mutta nyt annan vanhaan hyvaksi todettuun tapaan kuvien kertoa loppua tarinasta:

Ensimmaisen illan tunnelmia: Uppsala on todentotta kaunis pyorailykaupunki!

Jossa kaikenlainen liikenneasenne tuntuu olevan kohdillaan. En oikeasti ehka totu koskaan siihen, etta jopa rekat pysahtyvat jalankulkijoiden edessa ja yleensa viittovat riemuisasti kaksin kasin, etta ”arvon jalankulkija ensin vain!”

Toisin kuin ensimmaisista kuvista olisi voinut paatella; taalla on joskus valoisaakin! Hyva aika sateenkaarien risteilla pitkin taivasta.

Ruotsissa tama reissu kai on sallittu? Puolustukseni voin sanoa, etta selvisin vierailusta joutumatta edes ostamaan ikea-kassia. Hauskasti stereotyyppeja vahvistaakseen jenkkivahvistuksemme taas raahautui sokkelosta ulos viimeisena ja kahta jattimaista sakkia perassaan kiskoen.

Tassapa nama tarinat talla kertaa. Lyhyesti sanottuna hyvin pyyhkii ja ihan hyva kevat tasta varmasti tulee!

Tietysti kaipaan myos vahan Suomeen.

Jalkisanat:

Suomen numeroni ei ole enaa kaytossa, mutta vastaanotan mielellani viesteja numeroon +46 760 701 854

Jos taas haluat saada muistutuksen sahkopostiisi, kun paivittelen tata blogia, niin ollos hyva ja klikkaa Tilaa 李燕娜 på resa sahkopostitse Sen kautta paadyt epaillyttavan nakoiselle sivustolle, mutta loysin sen vahemman epaillyttavan blogin kautta ja systeemi toimii googlen alla, eli ehka se ei ole hirvio vaan ihan kiltisti vain sahkopostittaa tilaajille, kun tama sivu paivittyy.