Blogin ajan tasalla kannattelu on näköjään elämää suurempi haastee. Mutta tässä nyt viimein vähän tarinoita viime aikoijen toilailuista!
Ihaninta parin viime viikon aikana oli pako Kiinasta. Kiinan kansallispäivän ympärille rakentuu yksi maan merkittävimmistä lomista, kun suurin osa kansaa saa nauttia ruhtinaallisesta viikon lomasta. Samasta kohtalosta saimme me poloiset yliopistolaisetkin nauttia. Viikon olisin tietysti voinut viettää tutustuen johonkin ennenkokemattomaan maakuntaan jossain päin Kiinaa tai pyörimällä Pekingissä aamuista iltoihin seitsemän päivää putkeen.
Tähän ratkaisuun en kuitenkaan päätynyt osaltaan siksi, etten kamalasti välittänyt matkata ympäri Kiinaa miljardin muun matkalaisen kanssa samaa matkaa ja osaltaan, koska Korean puolella vartoi eräs ihana opiskelijakollega, jota sai kuulemma mielihyvin tulla moikkaamaan. Passitkin saimme takaisin kiinalaisilta poliisisediltä residence permiteillä varustettuna ainakin viikon ennen aiottua maasta poistumista.
Niinpä matkaliput ostettiinkin Seouliin!
Mikä mainio päätös, Seoul osoittautui yhdeksi parhaista paikoista missä olen ikinä käynyt! Meidän lomalaisten silmissä kaupungin jokainen piirre oli elämää ihanampaa ja lomaviikko kului hetkessä kaupunkia kierrellessä, yöelämään tutustuessa ja etenkin toinen toistaan ihanimmissa kahviloissa notkuessa. Jossain vaiheessa meistä itse kukin alkoi saada vähän paniikin oireita yrittäessämme kuumeisesti keksiä missä suhteessa Peking sitten ottaisi voiton Seoulista. Kukaan ei itse asiassa oikein keksinyt mitään muuta kuin matalamman hintatason, mikä on ehkä vähän masentavaa.
Mutta toisaalta ilmiölle taitaa löytyä aika looginen selitys. Kai Koreassa nyt on ihanaa, kun päivien ainoana tehtävänä on huvittaa itseään kiinnostavaan uuteen kaupunkiin tutustumalla vailla huolen häivää huomisesta. Ja paikalta löytyi jopa mainio suomalainen opas!
Kiinassa taas eletään arkea, jota värittää omalla osallani ainakin todella haastavat ja töitä vaativat kielikurssit ja masennus siitä, että kiinan lausuminen menee yhä ihan päin jotain rupuista kiinalaista rikkaruohopuskaa. Elämä ei vielä muutenkaan tunnu olevan oikein loppuun asti hallinnassa. Tarkoitus olisi muuttaa omaan asuntoon mahdollisimman pian, mutta kunnollinen asunnonmetsästys on jäänyt aloittamatta johtuen juuri opiskelujen aiheuttamasta kohtuuttomasta väsyneestä voipumuksesta.
Tämä viikko on esimerkiksi ollut ihan hirveä. Sen ohjelmaan kuului kiinan pääkurssien välikokeet. Puhekiinaa en juuri stressannut, mutta tänään perjantaina koittanutta peruskiinaa senkin edestä. Uutta ja korkealentoista sanastoa riitti kymmeniä sivuja ja kaikki monimutkaiset ja oudot merkit oli syytä osata kirjoittaa ulkomuistista ja tietysti bonusta oli jos vieläpä oli jotenkin ajantasalla sanaston merkitykistä ja käyttätavoista. Niinpä sitten hartaana opiskelin joka päivä tuntitolkulla vaihtelevan epätoivon vallassa. Eilen todistinkin sitten ihmettä. Mieleni nimittäin valtasi tuntemus, että nyt tunnen sanaston ainakin auttavan hyvin ja selvyys jollain tavalla päihittää epäselvyyden. Opiskelu oli johtanut lopputulokseen, missä itseasiassa olin oppinuta jotain! Ja arvatkaa mitä. Olin oikeassa! Koe oli tosi vaikea, mutta olin opiskellut oikeata asioita eli homma meni niin nappiin kuin ikinä uskalsin toivoa.
Nyt syön juustokakkua Wudaokoulla ja olo on ihana ja vapautunut ja jee, elämä on kivaa ja myös parasta!!
Niin ja vaikka valtava leijonan osa ajasta täällä kuluu nokka kiinni kiinan kirjassa, niin onneksi sentään perjantai-iltaisin on aikaa vaihtaa hetkeksi vapaalle. Viimeksi perjantaita vietettiinkin Finnish Young Professionals tapaamisessa. Illan konsepti oli koota yhteen suomalaisia (ja tällä kertaa myös norjalaisia ja ruotsalaisia) nuoria yhteen ja sitten meidän kaikkien piti verkostoitua ja syödä smushia. Oli tosi kummallista kyllä pamahtaa huoneeseen, joka yhtäkkiä yllättäen oli täynnä pitkiä skandinaaveja ja suomi ja ruotsi sorisi. Ikävästi myös aina lähistöllä olevien päät kääntyi paheksuvasti jos vahingossa huusi suureen ääneen suomeksi jotain sopimatonta 😦 Joka tapauksessa hauska ilta, itse verkostoiduin lähinnä mukavan samassa yliopistossa kanssani opiskelevan norjalaisen kanssa. Toivottavasti meistä vielä kaverit leipoontuisi!
Tänä iltana ajattelin ottaa elämän rauhallisesti, siivota pitkästä aikaa huoneeni ja ehkä vähän koittaa selvittää mitä muuta hauskaa Pekingissä voi tehdä kuin juosta yökerhosta toiseen. Lauantai-iltana taas on tiedossa uusi ihana teppanyaki-illallinen, oi sashimit ja sake, täältä me taas tullaan!
Lopuksi pieni kuvavalikoima Koreasta:
Ensimmäinen ilta Seoulissa.
Paikalliset aamukävelyllä. No ei vainkaan, oikeasti satuimme eräänä päivänä keskelle kulttuuriparaatia. Ihanaa värien kirjoa ja kauniita ihmisiä oli saapunut paikalle ympäri maailmaa.
Koreassa kahvi tuntui usein olevan niin söpöä, ettei sitä olisi raatsinut juoda 😦
Yksityiskohta Seoulin Hanok-kyläläisestä rakennuksesta.
Välillä onni on take away mojito.
Katukuvassa poseeraava Kalle.
Eräänä iltana pienten harhailuretkien jälkeen löydettiin maailman pisin suihkulähdesilta. Ympäröivää väkijoukkoa tarkkailtuamme päättelimme, että oikeasti paikalle ei olisi saanut tulla muut kuin pariskunnat….
Sotamuseon pihamaalla.
Ja sisällä museossa. Kirsin mukaan en ole ikinä näyttänyt yhtä typerältä kuin kuvan vetimissä. Todella loukkaava väite.
Team Finland
Päädyimme Koreassa muutaman kerran samoille poluille muutamien kanssaihmisten kanssa. Kerran näin kävi kun matkasimme ihailemaan ilotulituskilpailua.
Ja toisaalta silloin kun päätimme poiketa seuraamaan Gangnam stylen ansiosta maailman suosioon ponkaisseen PSYn keikkaa. Tässä herra esittää jotain herkkää balladia kakkaavan ukkelin kannustamana.
Koska keikkaa oli saapunut kuulemaan 80 000 hengen edestä yleisöä, oli lavan läheisyyteen tai muuten hyvälle näköalapaikalle haastava päästä. Tässä poliisisetä käskee innokasta fania kapuamaan alas puusta.
Gangnam style! Ja muutama kännykkäkamera.
Lyhtykatu ja hiipivä kissa. Samaista elukkaa kissakaipuussani salaa vähän silittelin, se oli kiltti ja ihana!
Ulkona käytiin myös Jennin opiskelukavereiden keralla. Aasiapose alkaa sujua!
Hurmaava ja tilatehokas kahvila Hongdaessa.
Vierailu Hanokkylässä.
Korealaiset ovat tyylikästä ja hyvännäköistä kansaa. Tässä muutama esimerkkiyksilö odottamassa take away drinksujaan.
Ja tässä masentuneita suomalaisia odottamassa takaisin Pekingiin lentävää konetta. Voi Korean viikko, miksi olit niin lyhyt?? 😥
李燕娜 matkassa 
