Mutta mitä kuuluu Ruotsiin?

Ajattelin päivittää pitkästä aikaa Uppsalan kuulumisia Uppsalasta. Vaihto on täällä taas edennyt painollaan; on tullut vähän käytyä ulkona, katsottua paljon elokuvia eri porukoilla, poikeuttua kahveilla ja jopa vähän jotain opiskeluun viittaavaa pakerrettua.  Huomenna on tarkoitus tehdä jotakin niinkin kreisiä kuin harrastaa liikuntaa enkä uskalla edes miettiä miten kyseinen uhkayritys lopulta päätyy.

Mutta en ole nyt myöhäisestä kellonajasta johtuen juttutuulella, joten jätän pidemmät tarinoinnit tuonnemmaksi ja valaisen sen sijaan viime viikkoa lähinnä kuvallisesti.

 

Sain nimittäin ihka ensimmäisiä Suomen vieraita!

Niinpä oli taas aiheellista olla turisti ja sai pysähdellä kivoissa kahviloissa ja ihmetellä kevättä luonnontieteellisessä puutarhassa sekä tutustua ammoiseen anatomiseen teatteriin.

Sen lisäksi käytiin kirkossa.

…Seuraamassa konsertissa nimeltään Dark Side of the Dome, jossa Muse, Abba ja Pink Floyd raikasi. Avauskappele kertoi kaikille, että  ”YOU WILL BURN IN HELL” minkä jälkeen lapsiperheet jo kirmasivat synkän musiikin ja välkkyvalojen tahdissa karkuun paikalta, kun perheen pienimmät puhkesivat kyyneliin. Vanhemmat olivat kai huomanneet mainosjulisteesta pelkän kohdan ”Abba” ja todenneet tapahtuman olevan varmasti soveltuva kaiken ikäisille.

Me sen sijaan uskallettiin istua konsertissa loppuun saakka ja jatkettiin sieltä sitten seuraavaan kauhukamariin eli ruotsalaiseen kotiini.

Ystäväni Virpi esitteli taannoin bloginsa puolella vaihtosisustusyrityksiään. Voisin sanoa, että Virpillä menee ihan hyvin! (Kiitoksia kovasti vanhemmilleni huoneeni mairittelevasta kuvauksesta. Sanoisin, että paikan elegantti ja seesteinen henki tulee kuvista hyvin esiin!)

Ruotsin lukaali ulkoapäin.

Tässä vielä loppupiristys, jotta ketään ei jäisi Döbelnsgatan-kuvasaraja pelottamaan! Pääsiäisen ensimmäinen suklaamuna oli ihana ja makeanhammasta ei varmaankaan pitäisi kolottaa enää koskaan. Oikein mukavaa palmusunnuntaita kaikille:)

Raidereittelyä Britteinsaarilla

Taas joutuu ikävästi myöntämään, että blogeilua on mitä hankalinta ylläpitää säännöllisesti! Viime viikot ovat kuluneet jossain randompalloilussa Uppsalassa, mutta ennen kaikkea Japanissa, Skotlannissa, Irlannissa ja Englannissa. Japanin matkan kuvahuollosta vastaa tällä kertaa fb ja muutoin voin mainita, että siellä oli tavattoman ihanaa ja rentouttavaa ja henkisesti hyväätekevää. Suretututti jättää jäähyväiset Sallalle ja Sonjalle nopean viikon jälkeen, kun nyt on taas edessä näkemättömyyttä vähintään 6 kk ja Sonjan kohdalla pahimmassa tapauksessa puolitoista vuotta:(

Ruotsissa kävin sitten Japanin vierailun jälkeen kääntymässä yhdellä ruotsin tunnilla (pitämässä todella epävakuuttavan puheen äänioikeuden historiasta Suomessa) ja sitten hankkiuduin Skotlantiin.

Tarkemmin ottaen tähän pirteään kaupunkiin, joka sattuu olemaan Edinburgh.

Myönnettäköön, että kaupungilla oli värikkäämmätkin puolensa ja itseasiassa olin sitä mieltä, että paikka on yksi fantsuimmista, missä olen Euroopassa aikoihin käynyt.

Vapaasisäänpääsyinen museo oli hulppea ja siellä sai pukeutua viikingeiksi, mikä meitä pellejä tietysti miellytti.

Myös sanoisin, että mikään kaupunki, jonka päällä kohoaa linna ei voi olla yhtään hullumpi! Tietysti olisin toivonut, että en olisi hävittänyt puhelimetonta matkakumppaniani kyseiseen linnaan ja päätynyt odottamaan sen porteilla kahta tuntia ja kysymään apua työntekijöiltä ynnä muuta. Matkakumppanihan siis tietysti löytyi lopulta hostellilta.

Yöaikana Edinburgh oli kyllä pikkuvähäisen peloittava.

Kävimme myös tutustumassa johonkin kirkkoon, missä joku (australialaisen matkakumppanini) Maddyn isoisoisovanhemmista on kuulemma aikoinaan käynyt pyhäkoulua. Kirkon hautausmaalta löytyi iloinen orava, joka ihan selvästi suunnitteli Maddyn laukkuvarkautta lähestymällä sitä hampaat ojossa epäillyttävän lähelle.

Edinburghia ei kuitenkaan ollut aikaa ihmetellä yhtä vuorokautta pidempään ja pian hyppäsimmekin junaan, joka kuskasi meidät Walesiin satamaan odottamaan laivaa Irlantiin. Tai oikeastaan junaa sai vaihtaa pariin otteeseen, mutta kuitenkin. Laiva puolestaan kuljetti meidät Dubliniin, jossa sitten kolmen tunnin yöunien jälkeen syötiin hyvää brittityylistä aamiaista. Huomatkaa hyvin yhteensointuvat hattu ja paita.

Niin ja miksikö sinne Dubliniin oli ihan pakko päästä?

No tietysti st Patrickin päivää viettämään!

Väkeä oli kuin pipoa ja Guinessin juominen piti jostain syystä aloittaa kello 9 aamulla.

Mistä syystä en ottanut itse juhlallisuuksiin kameraa mukaan, joten niin karnevaali, pubissa istuskelu, välipiknikkimme hostellin käytävällä ja illan kreisibailut jäi kuvallisesti taltioimatta.

Seuraavana päivänä oli muutenkin mukavampi räpsiä, kun sää muuttui ihanaksi ja vähän oli jo vihreää tuolla etelässä.

Matkabudjettimme oli tässä vaiheessa vähän venynyt ja itkenyt eli viimeinen päivä vietettiin kaduilla kuljeskellen ja omia eväitä puistoissa syöden. Kuvasta voi muuten spotata jotenkin yllättäen ja pyytämättä haltuuni ostotapahtuman kautta päätyneen matkamuistotakin Edinburghista.

Se siitä Dublinista, seuraavaksi oli aika kohdata iloinen ja vaivaton matka seuraavaan kohteeseen. Irlannista poistuimme iltayhdeksän lautalla, joka parkkeerasi puolilta öin UK:n puolelle. Ei siinä mitään, mutta meidän juna antoi odottaa itseään kello viiteen aamulla. Lopulta junakin tuli eikä edes tullut häätöä hyvin pelottavasti lipuntarkastuksesta huolimatta.

…ja junahan toi meidät itse Lontooseen, missä karvahatut käpistelee.

Karvahattujen lisäksi Lontoosta löytyi Oili! Sattuman kaupalla olimme valinneet saman matka-ajankohdan ja paikan. Niinpä siis pienten puhelinselkkausten jälkeen löydettiin toisemme ja mentiin syömään ja sitten sanottiinkin jo taas moikkamoi ja lensin takaisin Ruotsiin, jossa oli vähän yöllistä lunta ja pakkasta ja lentokentältä kolmen tunnin vaihdokas matka kotiin, mikä tuntui häijyltä, etenkin kun ystäväni ruotsin tunti taas väijyi seuraavana aamukasina (mutta huomatkaa kuitenkin kuinka tunnollisesti aina hankkiudun takaisin Uppsalaan juuri ajoissa svenssonitunneille).

Onneksi lumi ja pakkanen oli vain joku kiero alkuyllätys, joka osoittautui sääilmiölliseksi käytännön pilaksi. Tällä viikolla on ollut ihanan lämmintä ja lumetonta ja ulkona voi kirmata ilman päällystakkia:) Tästä lämmöstä sai ensimmäiset Uppsalan  vieraani eli verisukulaiseni aiemmasta sukupolvesta nauttia. Meidän turistiseikkailuista lisää seuraavassa julkaisuussa!