Kohta on kevät 2012 paketissa

Jos johonkin täällä ei ikinä kyllästy, niin kaikenlaisissa paikoissa chillaaviin eläinhahmoihin.

Eläinspottailun lisäksi viime aikaisiin aktiviteetteihin on kuulunut myös ensimmäistä kertaa sitten koskaan järjestetty Uppsala Pride.

Ehkä hienoiseksi ikäväksemme sijoituimme kulkueessa paikallisen anarkistiryhmän taakse. Mustanpuhuva joukko karjui koko marssin ajan kaikenlaisia iskuhuutoja, josta mieleen jäi päälimmäiseksi ”emme ole kilttejä, vaan vihaisia!”  Muita tärkeitä teemoja oli porvareiden poistaminen Uppsalan kaduilta ja anarkistinen vallankumous. Saahan sitä kai ajatella mitä huvittaa kukin, mutta mielestäni kyseinen ryhmä voisi pitää omille aatteilleen omat paraatinsa.

Uppsala Pride päättyi piknikkiin hyvän sään vallitessa.

Meillä oli teeman mukaiset eväät.

Harhauduimme tosin vähän pääjoukosta omalle aurinkoiselle pläntille olemaan onnellisia kauniista kevät(kesä?)päivästä.

Piknikiltä riensimme valmistautumaan tuleviin koitoksiin Lean hulppeaan yliopistonäkymäiseen asuntoon, mistä avautui mitä mainion mahdollisuus salakuvata toisiaan kuvaavia vårbal-juhlijoita.

Joihin törmäsi sitten ihan katutasollakin tuon tuosta. Ruotsalaiset ovat suurempia marssiskelun ystäviä kuin me itä-serkut.

Suurin osa vaihtareista on tähän mennessä kevättä onnistunut tuhlaamaan kaikki rahansa kuka mihinkin, joten meistä vain aniharva osallistui kevätjuhlaan. Sen sijaan otimme jalat alle ja kipitimme läpi peltojen kohti…

…ranskalaista iltaa! Kevään aikana meillä on ollut etuoikeus tutustua monien kulttuurien syönti ja juontikäytöntöihin erilaisten illanviettojen kautta. Tähän mennessä on järjestetty ainakin suomalainen, turkkilainen ja tsekkiläinen ilta, ehkä jotain muitakin..

Ranskalaisen illan järjestäjäparka tosin kohtasi vähän epäonnea päivän aikana. Hän oli kiltisti valmistanut sekä vege- että lihapiirakoita ja onnellisesti polki kohti juhlatilaamme kun joku auto yritti yllättäen ajaa hänen päälleen. Onneksi mitään vakampaa ei sattunut, mutta ilmeisesti puolet ruuista oli lentänyt auton alle murskaantuen syömäkelvottomaksi (tai näin tarina ainakin kertoo), joten juhlassa sitten keskityttiinkin lähinnä viinin maisteluun.

Ja kas tässä todennäköisesti yksi viimeisimmistä ryhmäkuvista. Kummallista miten sitä vaan ihmisjoukot järjestäytyvät sattumien kautta jonkinlaisiksi porukoiksi melkein itsestään. Melkein kaikki kuvan henkilöistä tapasin heti ensimmäisenä päivänä ja tässä sitä ollaan neljä kuukautta myöhemmin samassa porukassa yhä toistemme kauloissa roikkuen.

Ja aina vaan intoa piukassa!

Ensi viikolla lennän Suomeen ja aika vain näytää ketä Uppsalan ystävistä tulee enää tämän elämän aikana tavattua. Vähän haikean olonhan moisesta ajatuksesta saa.

Kutsuttuja vieraita

Uppsalan kauniiseen turistikuntaan virtaa tulijoita. Joukkoon mahtui pari lähisukulaistakin.

Valtteri oli Tiinaa vaikeampi suostutela kuvauksen kohteeksi saati sitten hymyilemään. Onneksi satuin muistamaan vanhan viisauden, jonka joskus muinoin olen oppinut netistä. Kas näin se kuuluu:

”e^x ja 1 kävelivät kadulla kaikessa rauhassa. Yhtäkkiä 1 huomasi kaukaisuudessa lähestyvän derivaatan. ’Apua, apua! Tuo derivaatta syö minut!’ ykkönen itki. e^x asettui tielle ja totesi urhoollisesti: ’Minä olen e^x ja minulle ei derivaatta mahda mitään.’ Derivaatta lähestyi tietä pitkin ja kohtasi lopulta e^x:n. ’Hyvää päivää, minä olen e^x’, sanoi e^x. Derivaatta hymähti. ’Hyvää päivää vaan. Minä olen derivaatta. y:n suhteen.'”

Tiinakin muisti sitten jonkin sortin negatiivisen elektroni-vitsin ja jo Valtteria hymyillytti! Vaikka tokikin hän yritti väittää, että hymynkare johtui siitä, että me oltiin Tiinan kanssa tyhmiä. Haha, niin varmaan!

Sää ei valitettavasti ollut koko viikonlopun aikana kaikenaikaa kuin morsian, mutta kyllä me hätäkeinot keksittiin.

Mentiin katsomaan trampoliinihypyn Ruotsin mestaruuskisoja! Trampoliinihyppääjiä on hiton vaikea vangita hirveän oveloihin asentoihin kameralla, mutta tälläisiä pötkelöitä sen sijaan on nyt kameran täydeltä.

Trampoliinihyppijöiden ohella Ruotsin parhaudesta kisasi rytmiset voimistelijat.

Voimistelijat olivat asennoiltaan monipuolisempia.

Amatööreinä kyllästyimme hyppijöihin muutamassa tunnissa ja päätimme kiitokipittää Gamla Uppsalaan. Siellä oli melko vilpoista ja tuuli sattui korviin, joten pakenimme viimaa kahviporkkanakakuille.

Kahvien jälkeen kiersimme pari Gamla Uppsalan viikinkihautakumpua ympäri ja sitten äkkäsimme taivaanrannassa Uppsalan kirkon tornit. ”Eksyminen on nyt mahdotonta!” tokaisin ja kävelyretki halki nummien sai alkaa.

Tiina ja Valtteri ja lokakuu.

Tiina ja Valtteri ja mäki.

Paikallisia paikallisissa aktiviteeteissään.

Kuten sanoin, eksyminen paluumatkalla Uppsalaan oli mahdotonta, mutta siitä huolimatta kävelyllä tuli nälkä. Onneksi saatiin pöytä suositusta kreikkalaisravintolasta ja syötiin hirveästi ruokaa.

Sunnuntai valkeni viimein kauniin sään vallitessa ja siinä saatiin paistatella ehkä kolme minuuttia, kunnes pilvet taas saapuivat taivasta sulostuttamaan.

Erityisen ilahduttavaa oli, että pilvet ryhmittyivät keskelle taivasta pötkelöksi. Tämä pötkelö sitten vietti aikaansa auringon ja Uppsalan välissä. Muilta osin taivas oli sininen.

Onneksi ruotsalaishenkisesti fika oli ratkaisu kaikkiin pulmiin! Mentiin kotiosakunnalleni Kalmarille nauttimaan sunnuntaibrunssista ja sillä aikaa pilvetkin viimein valahtivat jonnekin itäiselle taivaalle (Suomea kohti?) niin, että pienet ruotsalaiset kultakutrit pääsivät kirmaamaan ympäri kasvitieteellistä puutarhaa. Kuvan pikkusankari kävi pariin otteeseen jututtamassa minua ja Tiinaa. Onneksi minisvenssonin kiinnostustaan kutkutti lähinnä meidän nimet, joten keskustelukaan ei sitten katkennut kielimuuriin.

Viimeisenä vaan ei vähäisempänä kuva-antina esiteltäänköön blogissa jo huomattavasti palstatilaa saanut Pelle Svanslös-liikennemerkki kera viikonloppuvieraiden!

Uppsala fiirailee kevättä

Hyvää myöhäistä vappua!

Ruåtsalaiset valborgriehannoissaan. Tarinan nimi on Sista aprilin koskenlasku kostuumeissa. Erilaisia pursia matkasi koskea alas noin 120 kappaletta.

Paikan päälle saavuttiin aamutuimaan ennen kahdeksaa hyvät paikat kahmimaan ja aamiainen oli toki mukana.

Oman alan viihdettäkin joella oli tarjota!

Ja lopuksi saapuivat vitsiniekat.

Matka jatkui koskelta ”Ullikselle” eli Ekonomikumille. Aamiainen vaihtui lounaaksi.

Kunnes oli aika rientää Karolina backenille heiluttelemaan onnipäissään lakkeja.

Ja näin nätisti sitten hatut päässä poseerattiin Sisuradiolle (ne jotka eivät ole vielä kuulleet hurjaa 30 sekunttia kuuluisuudessa haastatteluklippiäni niin linkki).

Sää oli muuten kuin mikäkin ihana sää!

Tällä kertaa jätän tarinan sanallisesti lyhyisiin tunnelmiin! Yritän palata blogiasiaan pian, seuraavaksi pitää raportoida mitä välkehtivän valopäinen Lipiäiskolmikko puuhasi Uppsalassa auringossa aivastelun ja hyvinsyönnin lisäksi!

Jälkihuomio: kuvista suuri kiitos vaihtokaverilleni Miralle! Oma kamerani vietti vappua Suomessa, joten omakätinen Valborgin taltiointi jäi tapahtumatta.