Beidan joulukuu ja tarkempaa asuntoesittelyä

Pekingissä on riehunut kireä pakkanen viime viikkoina ja luntakin on tullut alas taivaalta. Se ei kiinalaisia kuitenkaan tunnu häiritsevän vaan niin taiji-harjoitukset kuin ryhmäkuvatkin toimitetaan pakkasessa kaikessa rauhassa.

Muut talven henkeä on tuonut norjalaisten kesken puhekiinan tunnin esittämä herkkä lauluesitys luciateema-asuissa.

Tunnelma vapautui niin, että pieni japanilainen kaverini innostui taittelemaan kesken tunnin sammakko-origamin.

Talven päivitelyn lisäksi ajattelin pitää lupauskeni ja esitellä vähän tarkemmin asuntomme edesottamuksia. Muuttourakka siis alkoi kun marssimme siis Annikan kanssa viimein muutama viikko sitten asunnonvälitystoimistoon.

Asunnonvälittäjä sitten vei meidät tähän asuntoon. Tässä Annika testaa mukavuusihmettä, joka lopulta valikoitui sängykseni. Päätimme, että kämppä on meidän.

Toimiston tervetuliaslahja: yleispuhdistusaine…

Sille kyllä riitti käyttöä. Vaikka asuntomme ei valtava mikään valtava lukaali olekaan, niin kaikenmoista mömmöä eri huonekalujen takaa löytyi monen tunnin siivouksen kohteeksi. Annika innostui lopulta kiipeämään ulos keittiön ikkunasta jotain ikkunalautaa puunatakseen. Tarkennukseksi mainittakoon, että keittiön ikkunaa ympyröi häkki ja sen takana rappukäytävä eli mitään putoamisvaaraa ei tässä esiinny!

Kun siivous lopulta saatiin alta pois, oli aika keskittyä huoneiston somisteluun. Tervetuloa huoneeseeni!

Sisustuksesta puuttuu vielä matto ja verhot, suomalaissilmää miellyttäviä kuoseja on vähän hankala Pekingistä löytää

Eteisessä Maon pohdinnat ja Suomen kartta sulassa sovussa.

Annikan huone.

Asuntodiiliimme kuului kaupanpäällisinä vähän alivuokralaisia ötökkämaailmasta. Me toivotimme heidät tervetulleeksi raidilla. Pienet vieraat eivät ole toistaiseksi ottaneet sitä hyvällä ja nykyään heitä ei pahemmin ole tullut vastaan.

Keittiön pöytä sotkuineen.

Ja ensimmäinen tuparilahjamme ja siitä ilahtunut Annika.

Kiitos aiemmin tällä viikolla onnistuneista jouluruuista kuuluu siis suurilta osin myös rakkaalle isälleni, joka täällä kävi joulun alla kyläilemässä, jolloin oikopäätä pakotin hänet ostamaan meille uunin ja raahaamaan sen vielä kotiovesta sisään saakka. Raskaan urakan jälkeen hymy kuitenkin taas sushiaterian äärellä herkesi.

Ensimmäinen uunista ulos tullut ruokalaji oli yllätyksellisesti lämmin voileipä.

Myös kaasuliettä on hyödynnetty semiahkeraan ja sillä on loihdittu niin lettuja kuin wokkejakin. (Kallelta joululahjaksi saamien kiinalaisten kokkikirjojen avulla voisi yrittää kehitellä vielä autenttisempaa kinkkiruokaakin)Sellainen koti täällä meitä ympyröi ensi elokuuhun saakka. Kiva kun joulukuusta saa pitää esillä tunnelmaa piristämässä vielä muutaman hetken.

圣诞快乐！！

…Toivottaa suomiposse Kinkkimaasta! Minä ja Annika tosiaan otettiin ja muutettiin uuteen kotiin tuossa kutakuinkin kahdeksan päivää sitten ja siitäpä sitten heti alkoikin kuumeinen suomijoulun valmistelu.

Tässä meidän suunnittelema ja lopulta jopa toteuttama jouluaaton menu itse askarreltuna. Jokaisen ruokalajin kohdalla törmättiin pieniin vaikeuksiin johtuen länsiruokaainesten hankalahkosta kalastelumahdollisuudesta Kiinassa. Majoneesi vaihtui random kermajuustoon (?), päärynää ei löydetty ja korppujauhot korvattiin soijarouheella. Myöskään kokkasurakan aikana ei onnettomilta onnettumuuksilta vältytty ja niinpä kokkikaksikolla on nykyään ensikäden tietoa ihmislapsen reaktiosta, mikäli hänen nenäänsä joutuu palainen chiliä.

Joka tapauksessa ruoka uusine twisteineen oli erittäin herkullista ja suomalaisen oloista ja tässä sitä kynttilän valossa nautitaan! Kuvanlaadun pimeys kuvaa ihanaa joulun hämyistä tunnelmaa, ei suinkaan pyri peittämään faktaa, että bataattilaatikosta tuli harmaata.

Jouluperinteitä seurattiin täällä tarkkaan ja ruokapöydästä siirryttiin availemaan paketteja. Annika esitti moitteita peketilleni, jossa paperia oli riittänyt vain päällikannen peittelyyn.

Minä tyytyväisenä pyöräilysäärilämittimet paketista kuorineena.

Yksi illan ehdottomista hiteistä oli Kirsi paikalle järjestämä ihana oreojuustokakku! Kakun päällä seikkaili meitä ilahduttamassa iloinen pukki ja poro sekä 5 joulukuusta. Kakusta innostuneena Kirsi hankki samaan syssyyn myös piparkakkutalon.

Itsehän kävin kaupoilla renminbejä kuluttamassa vastaavan määrän taikoakseni paikalle neljä macaronea, josta toverini minua sitten hartaasti koko illan pilkkasivat.

Minä ja Annika muumimukit (muumit meni vahingossa piiloon)

Ihana mutta rankka ilta ja viileähkö asunto sai meidät kaikki hakeutumaan sängyn pohjalle peittojen lämpöön. Samalla muisteltiin suurin piirtein yhtä tilavissa merkeissä viettämäämme yötä jurtan lattialla Mongoliassa muutama kuukausi sitten. Voi, niin se aika lentää!

Vielä kerran hyvän joulun ja uuden vuoden toivotukset itse kullekin, joka tätä tekstiä lukee! Lisää kuvia asunnostamme luvassa heti kun netti täällä  suvaitsee kunnostautua ja en saa mentaalista romahdusta kuvien latausurakan aikana.

Uusi kampaus

Epäilen, että vuoden hulluimman temppuni nyt tein.

Noin kuukausi sitten meidän kampukselle ilmestyi suomalainen tyttö, joka tekee harjoittelua paikallisessa syöpäjärjestössä. Ideana on, että terveet ihmiset leikkaa yhtäkkiä hiuksensa pois osoittaakseen tukensa syöpäpotilaille ja kerätäkseen asialle rahaa (yleisesti ottaen syöpä tarkoittaa täällä köyhille kuolemantuomiota, koska jos hoitoon ei ole varaa on tilanne yleensä panajaismainen umpikuja).

Takaisin siihen suomalaiseen tyttöön, Johannaan. Hänet oli käsketty menemään houkuttelemaan muut suomalaiset tukemaan järjestöä (koska yhteinen kotimaahan takaa yhteistyön). Johanna sitten kysyi ilmeisesti lähinnä Kallelta, että haluaisiko hän showmielessä leikauttaa itselleen uuden kampauksen. Kalle ei innostunut, mutta itse ryhdyin miettimään asiaa tarkemmin, koska olen jo monta vuotta miettinyt lyhyiden hiusten leikkuuta. Päätin kuitenkin olla kokeilematta uutta kampausta samantien, vaan tyydyin vain vaihtamaan Johannan kanssa yhteystietoja.

Noin viikon päästä puhelimeen tuli sitten viesti, että haluanko leikata hiukseni paikallisessa tv-ohjelmassa.

Jaa, no. Mikä ettei!

Spottaa yleisöstä suomalaiset.

Kampaajan tuolilla.

Juontaja innostui uudesta lookista oikein kunnolla.

Tässä allekirjoittelin tutisivin käsin jotain omaa kaljupääkäyntikorttiani.

Että näin siinä sitten tällä kertaa kävi. Täytyy myöntää, että en ole ihan täysin sinut esiintymään julkisesti 3 millin kampauksen kanssa, mutta onneksi on piposesonki ja kiinassa saa halvalla peruukkeja.

Yllä siis peruukkivalikoimani. Pitkät ja tummat peruukit sain syöpäjärjestöltä kiitokseksi tempustani. Polkkamalliset ostin itse venäläismarketilta (oli muuten elämäni helpoin tingintäprosessi kauhistuneen myyjän nyökytellen tuijottaessa säälivänä kynittyä päätäni kysellessäni sopivan matalan yhteissumman perään). Puku on muuten juuri valmistunut itsenäisyyspäivänjuhla-asuni. Ja ihan kaikille tiedoksi, että sehän ei SUINKAAN ole kiinamekko vaan leikkaus on HYVIN länsimainen eikä vaatekaapissani ole koskaan ollut mitään vastaavaa.

Terkkuja kuittaa pulipää!