Beidan joulukuu ja tarkempaa asuntoesittelyä

Pekingissä on riehunut kireä pakkanen viime viikkoina ja luntakin on tullut alas taivaalta. Se ei kiinalaisia kuitenkaan tunnu häiritsevän vaan niin taiji-harjoitukset kuin ryhmäkuvatkin toimitetaan pakkasessa kaikessa rauhassa.

Muut talven henkeä on tuonut norjalaisten kesken puhekiinan tunnin esittämä herkkä lauluesitys luciateema-asuissa.

Tunnelma vapautui niin, että pieni japanilainen kaverini innostui taittelemaan kesken tunnin sammakko-origamin.

Talven päivitelyn lisäksi ajattelin pitää lupauskeni ja esitellä vähän tarkemmin asuntomme edesottamuksia. Muuttourakka siis alkoi kun marssimme siis Annikan kanssa viimein muutama viikko sitten asunnonvälitystoimistoon.

Asunnonvälittäjä sitten vei meidät tähän asuntoon. Tässä Annika testaa mukavuusihmettä, joka lopulta valikoitui sängykseni. Päätimme, että kämppä on meidän.

Toimiston tervetuliaslahja: yleispuhdistusaine…

Sille kyllä riitti käyttöä. Vaikka asuntomme ei valtava mikään valtava lukaali olekaan, niin kaikenmoista mömmöä eri huonekalujen takaa löytyi monen tunnin siivouksen kohteeksi. Annika innostui lopulta kiipeämään ulos keittiön ikkunasta jotain ikkunalautaa puunatakseen. Tarkennukseksi mainittakoon, että keittiön ikkunaa ympyröi häkki ja sen takana rappukäytävä eli mitään putoamisvaaraa ei tässä esiinny!

Kun siivous lopulta saatiin alta pois, oli aika keskittyä huoneiston somisteluun. Tervetuloa huoneeseeni!

Sisustuksesta puuttuu vielä matto ja verhot, suomalaissilmää miellyttäviä kuoseja on vähän hankala Pekingistä löytää

Eteisessä Maon pohdinnat ja Suomen kartta sulassa sovussa.

Annikan huone.

Asuntodiiliimme kuului kaupanpäällisinä vähän alivuokralaisia ötökkämaailmasta. Me toivotimme heidät tervetulleeksi raidilla. Pienet vieraat eivät ole toistaiseksi ottaneet sitä hyvällä ja nykyään heitä ei pahemmin ole tullut vastaan.

Keittiön pöytä sotkuineen.

Ja ensimmäinen tuparilahjamme ja siitä ilahtunut Annika.

Kiitos aiemmin tällä viikolla onnistuneista jouluruuista kuuluu siis suurilta osin myös rakkaalle isälleni, joka täällä kävi joulun alla kyläilemässä, jolloin oikopäätä pakotin hänet ostamaan meille uunin ja raahaamaan sen vielä kotiovesta sisään saakka. Raskaan urakan jälkeen hymy kuitenkin taas sushiaterian äärellä herkesi.

Ensimmäinen uunista ulos tullut ruokalaji oli yllätyksellisesti lämmin voileipä.

Myös kaasuliettä on hyödynnetty semiahkeraan ja sillä on loihdittu niin lettuja kuin wokkejakin. (Kallelta joululahjaksi saamien kiinalaisten kokkikirjojen avulla voisi yrittää kehitellä vielä autenttisempaa kinkkiruokaakin)Sellainen koti täällä meitä ympyröi ensi elokuuhun saakka. Kiva kun joulukuusta saa pitää esillä tunnelmaa piristämässä vielä muutaman hetken.