Olipa kerran pääsiäinen ja tarve lähteä Ruotsista itään.
Apuun saatiin Baltic Easter Bunny tour, joka kiikutti laumaa ausseja ja minua ympäri Baltiaa alkaen Riiasta.
Mikhail Eisensteinin mielikuvituksellisia Art Nouveau-luomuksia tarkasteltiin urakalla.
Kuten tietysti myös paikallisia kalamarkkinoita.
Markkinoilla markkinoi tuotteitaan ihanat latvialaistädit permiksissään.
Lopulta oppaamme päätti, ettei tätä kaikkea kestetä selvinpäin vaan päätti tarjota meille kullekin annoksen Riian kuuluisaa Black Balsamia.
Hyvää!!
Vai mitä Maddy?
Illaksi siirryimme tanssikellareihin ja kaikilla oli hyvin mukavaa.
Kovasta illan tanssahtelusta huolimatta noudatimme tiukkaa aikatauluamme ja hyppäsimme aamulla Viroon vievään bussiin. Bussi vei meidät ensiksi kesäpääkaupunki Pärnuun sillä hetkellä perin valkeaa hiekkarantaa tarkastelemaan.
Mutta ketäpä se olisi pitkään kiinnostanut, kun Tallinnassa oli tarjoilla katutappeluita. (kyseessä siis, toivoakseni, jonkin sortin performanssi. ihmisiä tai eläimia ei satutettu esityksen yhteydessä paljoa.)
Tallinnassakin aikamme oli perin rajattu ja hyppäsimme hyvin pian Helsingin lauttaan, josta taktisesti vaihdoimme Pietarin paattiin. Itse olen mielestäni harjoitellut laivassa kehoni alkoholijuomilla myrkyttämistä riittämiin, jotta tiesin etten halua sitä ennen Pietariin tutustumista harjoittaa. Maddyllä ei ollut vastaavia rajoitteita ja seuraava aamu olikin käsittääkseni hänen elämänsä mahtavimpiin kuuluvia.
Tuima patsas Iisakin kirkon edustalla.
Häähumua Nevan rannalla.
Paikallisiin perinteisiin kuuluu korkata pullollinen kuohuvaa hääparin kunniaksi ja lopuksi pirstoa pullo kiveykseen. Sirpaleet sieltä sitten huikkivat, että ”onnea vaan!”
Pietari oli hirmu nätti kaupunki ja melko kookas myös. Uusklassiset rakennukset seurailivat toisiaan silmänkantamattomiin ja niiden edessehän sitten kelpasi poseerailla.
Myös sisätiloissa oli usein kivaa. Kuvan musikantit pamahtivat lauleskelemaan ensimmäisen illan ravintolaamme.
Lisäksi mainittakoon, että vodkaa tarjoiltiin kaikkialla. Tällä kertaa mielemme tahdottiin pitää lennokkaan iloisena venäläisessä folk dance näytäksessä.
Hyppiviä venäläisiä ja värikkäitä asuja. Huomatkaa toki myös pylvään takana lymyilevä nuori herra, hänen roolinsa lienee ollut merkittävä.
Viimeisenä Venäjän päivänä karistimme Pietarin pölyt saappahistamme ja suuntasimme tsaarin muinoiselle kesäpalatsille. Kultaista oli ja koreaa ja oiva tilaisuus juoksukilpailulle.
Sittenpä alkoi kujeet olla lasketut ja nopean Leninin tervehdystuokion jälkeen siirryimme kohti laivaa ja sitä kautta Suomea.
Suomessa harjaannutin itseäni turistioppaana päivän verran ja sitten tylsästi opiskelin ja iloisesti näin kavereita ja juhlin Karavaanin vuosijuhlaa.
Tällä hetkellä olen takaisin Uppsalassa ja mietin kovasti mitä sitä pitäisi tehdä jos ei jaksa opiskella ja on jättänyt kutakuinkin kaikki nykyiselle säätyypille suotuisat kengät vahingossa Suomeen.
李燕娜 matkassa 