Hikkeyden aika on ohi.

Viimeisten postausteni aikana olen kaiken aikaa hehkutellut viettäväni suurimman osan ajastani kiinaa opiskellessa ja kokeet menee hyvin, koska panostan niihin. No. Ilokseni voin ilmoittaa, että moisesta tilapäisestä häiriöstä olen nyt selvästi parantunut. Että terveisiä vaan kahvilan pohjalta, jonne tulin kirjoittamaan kiinan puhettani, mikä ei nyt yllättäen ole edistynyt edes sen vertaa, että olisin keksinyt mistä mahdollisesti aion luokkatoverieni iloksi 5 minuuttia tarinoida.

Mutta onhan blogin päivitystiheyden tiivistäminen toki monin verroin oleellisempi missio, mihin nyt voinkin aikani kuluttaa.

Mistä täällä sitten on viime aikoina kohistu? Kommunistisen puolueen johtohahmojen kierrätysoperaatio on näkynyt lähinnä rasittavasti arkielämässä viimeisten parin viikon aikana. Nettiyhteydet tippuivat naurettavan surkeiksi, suurin osa vpnstä lakkasi toimimasta ja saksia oli kielletty ostaa kaupoista eikä Tiananmenin aukiolle kuulemma ollut kenelläkään pahemmin asiaa. Harmi. Juuri kun olin suunnitellut hyökkääväni poliittisen johdon kimppuun saksilla aseistautuneena ja facebookissa siitä tiedottaneena. Pieleen meni! Toisaalta vaikka olisin saanut sakset käpäliini, niin ehkä joku puolestatoista miljoonasta kaduilla partioivista vapaaehtoisista turvamiehistä olisi äkännyt puuhani ja estänyt pahimman tapahtumasta.

Muita mielenkiintoisia turvatoimia Shibadan vuoksi oli käsky lopettaa musiikin soittaminen lähipubissa kello yhdentoista jälkeen illalla (tästä tiedotettiin infolappusin baarin seinällä, mutta jostain syystä musiikki ei sittenkään vaimenut määrättynä hetkenä) ja häiriö puhelinliittymissä, joka esti puhelut ulkomaalaisiin numeroihin kokonaan viime viikonlopun aikana. No onneksi koko hässäkkä on nyt ohi, onnea vain Xi Jinpingille ja muille uusille johtajille!

Toivottavasti uusi remmi suvaitsisi ottaa Kiinan mittavat ympäristöongelmat huomioon ja jatkaa uudistuksia kohti vihreämpää Kiinaa. Olen itse sairastunut vähän pahemmin kaikesta tästä saasteesta (rasittava ärsytysyskä jatkuu neljättä viikkoa) enkä osaa edes kuvitella missä kunnossa niiden keuhkot ovat, jotka viettävät tämän maan saastekeskusksissa koko elämänsä.

Onnellinen henkilö sairaalassa.

Viime viikonloppuna katsoin siis parhaaksi olla lähtemättä rymyämään kaupungille muiden mukana, mutta onneksi pari luokkakaveria järjesti leffaillan, joka sopi kaltaiselleni potilaalle. Aluksi kunnianhimoinen suunnitelmamme oli katsella joku eeppinen kinkkileffa ilman englanninkielisiä subeja, mutta pienten teknisten hankaluuksien jälkeen löysimme itsemme katsomasta the Holidayta. 差不多！:D

Ok, nyt loppukevennyksenä kissa-aiheisiin.

Beidan kampus on täynnä lihavia kulkukissoja! Yliopistolla toimii kulkukissaorganisaatio, joka ruokkii ja paijaa kampuksella majailevia pikkukisuja. Täyshoito on niin hyvämaineista, että tästä innostuneena monet paikalliset kissanomistajat käyvät dumppaamassa kampukselle lemmikkinsä, joita eivät syystä tai toisesta enää halua pitää itsellään, mutta joille kuitenkin toivovat hyvää jatkoa. Itse en ihan vastaavaa käytöstä allekirjoita, mutta toisaalta kissoilla on kai asiat sentään lihavuusasteesta päätellen melko hyvin ja niitä on kiva tarkkailla.

Annikan vanhemmat tuli käymään ja toi ihania suomiruokia. Kuvassa Annikan tarjoama ihanista ihanin kotimainen aamiainen. Kahvia, lohta, ruisleipää ja kipparijuustoa!

Syksyistä kiina-arkea ja viikonloppua

Peking täällä taas pitkästä aikaa huutelee. Aika taas tekee temppujaan pienelle vaihto-opiskelejille ja säntää ihan huomaamatta eteenpäin hirveällä kyydillä. Päivät ovat yhä aika menontäytteisiä, joten edelleen yhteydenpito Suomeen on omalta osaltani aika vajanaista. Nyt tulin onneksi taas kipeäksi (jo toista kertaa tänä syksynä joku ihme köhä oloani sulostuttamassa), joten täältä sitä nyt sängyn pohjalta päivitellään kuulumisia!

Vaikka tuossa julisitin, etten itse pidä kovin kiitettävän aktiivisesti yhteyttä Suomeen, niin ainakin suomalaisuuden ilosanomaa on tullut esiteltyä täällä Kiinan puolella. Kuvassa upea Suomi-kojumme yliopiston kulttuuripäiviltä. Päivän konsepti oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että vaikka suomalaisia on koko valtaisassa yliopistossa yhteensä vain neljä, piti meidän kuitenkin kuulemma polkaista pystyyn koju siinä missä muidenkin.

Selvä sitten. Roviolta saatiin sponssina pehmoleluja ja yliopiston apurahalla teetettyä muutami maatamme kuvaavia otoksia. Kuvassa vielä onnellinen suomalainen alkuasukas skandinaavisen simplistisessä kojussamme aamutuimaan.

Hymyä oli päivän mittaan syytä treenata tiheään kojulle eksyneiden kiinalaisten mieliksi.

Tavattoman innovatiivisuuden puuskassa lintupehmoleluista sai kehiteltyä hittipelin.

Päivän aikana oli välillä mahdollisuus myös karata oman kojumme perukoilta muihin maihin tutustumaan. Tässä Kalle ottaa selvää Pohjois-Korean edesottamuksista.

Ja tässä puolestaan palattiin Mongolian maisemiin.

Päivän aikana yleisöä viihdytti päälavala esiintyjä jos toinenkin. Gangnam styleltä ei tokikaan vältytty. Päivän lopuksi kaikka esiintyjät kokoontuivat vielä yhdessä lavalle yhteiskuvaa varten. Ikävä kyllä se oli lavapoloiselle liikaa ja niinpä se otti ja sortui vallan. Pahaa mieltä se aiheutti erityisesti siinä vaihto-opiskelijassa, joka mursi rytäkässä koipensa ja sai odotella ensiapua lavan raunioissa kameroiden viuhuessa puolisen tuntia. Ilmeisesti aiheesta löytyisi myös video jostain päin youkua, mutta itse en sitä vajavaisella kiinan kielentaidollani sieltä löydä…

Vielä samana päivänä kirmasin vierailemaan naapuriyliopiston puolelle, missä Annika kunnostautui Renminin kulttuurifestivaaleilla ballerinana.

Annika venäläisten keskipisteenä. Upea ja hauska show!

Tuon vaihderikkaan sunnuntain jälkeen ei valokuvauksellista antia juuri löydy. Päivät ovat kuluneet mm. Suomesta paikalle saapuneen isipisini kanssa ulkoilussa ja, yllätysyllätys, kiinan tunneilla.

Viime launtaiyönä maahan pamahti myös ensilumi. Itse vastaanotin sitä hiippaillessani kotio Kirsin luota, missä hieman rapumainen launtai oli kulunut Bridget Jones elokuvia tapittaessa.

Tältä lumi näytti seuraavana aamuna ikkunastani tarkasteltaessa.

Ja tältä sitten saman päivän iltana. Lumi saapui paikalle siis aikamoisen myrskyn saattelemana, minkä monet paikalliset puut ottivat raskaasti.

Nohevimmat bongaavat pihamaalta runnoutuneen puun lisäksi kinkkimenopelini.

Ainiin ja käytiin myös viikko sitten kuuntelemassa myös Suomessa keikkaillutta sisä-mongolimuusikkoa! Oli hauskaa viettää iltaa kerrankin muuten kuin jo ehkä hivenen kaavaksi muodostunutta klubirataa kiertäessä.

Iltamme vampyyreina puolestaan palasi klubilinjalle, mutta ei kai sekään väärin ole.

Sen pituinen tämä sekava päivitys. Tämä potilas ei nyt jaksa edes lukea hengentuotoksiaan uudelleen läpi ennen julkaisua eli pahoittelut kirjoitusvirheistä!