Kuten viime kuussa tuottamastani tekstistä kävi ilmi, oli matkustamassa vietettyjen viikkojen jälkeen hauska palata Pekingiin. Mikäpä täällä ollessa kun kevät on tullut ja kukkaset!
Tästä kuvaan tiivistyy hyvin kevään tunnelmat ja tarkkasilmäiset huomaavat myös vasempaan nimettömään ilmestyneen uuden korun. Kävi siis niin että Thaimaan reissun aikana koettiin huima kosinta joka piti sisällään muunmuassa verisen jalkapöydän ja merielementtisen kohtauksen jossa tuleva sulho vastaanottaa potkun naamaansa elämänsä naiselta. Ikimuistoinen elämys siis ja toisaalta en ole yhtään yllättynyt että kyseinen hetki elämästäni ei kulunut aivan kuten vaikka Strömsössä olisi mennyt.
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja kihlajaiskahveja vietettiin Pekingissä muutamaa viikkoa myöhemmin. Mukava kun näitä kaikkia kuvia nyt voi jo julkaista; ensimmäiset viikot oli aiheellista pitää matalaa profiilia, sillä olin tiedottanut vanhempiani kihlajaisuutisesta postikortilla (suvun perinne) ja kortti mokoma valitettavasti pysähtyi Kiinan rajalle reiluksi kolmeksi viikoksi ja vanhemmat joutuivat siis elämään uutispimennossa varsin hyvän aikaa.
Kihlajaisvieraita saatiin tuvantäydeltä!
Paikalle saapui myös Song Pingin hyvin kiinalaisia kavereita, jotka lukittuivat koko illan ajaksi asuntomme eteläsiipeen ja nauttivat siellä itse tilaamiaan murkinoita. Erehdyin käymään sanomassa heille iltaa ja kohteliani miehinä he tietysti luopuivat herkkupöytänsä suurimmasta aarteesta eli ankan päistä. Itseäni harmittaa että olen niin huono syömään ”omituisia” ruokia ja ruumiinosia. Jos eläimen laittaa lihoiksi, tulisi se silloin mielestäni ainakin hyödyntää ravinnoksi tai muuksi alusta loppuun eikä nirsoilla että itselle kelpaa vain rintafilee.
Onneksi Song Ping ehti hätiin ja pisti ankan poskeensa.
Minä ja selfiestick. Moni vieraista kritisoi kuvan rajausta ja sanoi että näkee kyllä että olen länsimaalainen.
Kihlajaisjuhlat olkoon nyt loppuunkäsitellyt ja siirrytään kukkasiin. Siis miten kaunis onkaan kevät Pekingissä! Päätin nyt laittaa kukkakuvia tänne blogiin noin miljoona kappaletta, kun ne on kaikki niin kivoja. Olen siis onnistuneesti päässyt viime viikonloput juoksemaan eri puistoissa ympäri Pekingiä kukkia bongaamassa, olen saldoon tyytyväinen!
Kukkasten lisäksi puistoista löytyy kaikkea muutakin hauskaa kuten tälläisia puistossakävijöitä erilaisiin liikunta-aktiviteetteihin uponneina.
Sekä ihana pappakuoro ja harmonikka! Tämä esitys löytyi Ditan-puistosta, missä oltiin liikkeellä parin suomalaisystävän kanssa ja pysähdyttiin kuulemaan laulua pitkäksi toviksi.
Sitten seuraavaan puistoon uudessa seurassa. Yuanmingyuan oli varsin vehreä näky.
Myös pinkkiä ja keltaista kansalle ihasteltavaksi.
Tässä taas nähdään että osaan olla maassa maan tavalla ja kunnioittaa paikallista poseerauskulttuuria hassun hauskoine tempauksineni.
Lopulta iski hiuskriisi ja Song Ping keksi heti miten ongelma ratkaistaan kuvaustilanteessa.
Tämä näky oli mielestäni jotenkin erityisen vangitseva, en tiedä välittyykö tunne enää valokuvassa.
Minä ja sateenvarjopää.
Labyrintissä paniikissa kuinkas muuten.
Ja hopsan, siinä se Yuanmingyuan kukkineen ja raunioineen.
Siirrytään seuraavaan puistoon…
.. ja tämän kuukauden eläinvieraaseen! Nyt tuli vastaan fretti (…kai?) Söpö!!!11
Fretinbongausreissun jälkeen taas kelpasi hymyssä suin ajella kotia kohti.
李燕娜 matkassa 
Mä en kestä noita kukkia ja värejä ja tota kevättä O_O Hirvee hinku sinne!