Keuhkopesulla: lomamatka värien juhlaan

Alan epäillä vahvasti, että minua ja blogin kirjoittamista edes epäsäännöllisesti ei ole tarkoitettu yhteen. Yleensähän aloitan postaukset itkemällä että kadotin juuri valmiiksi kirjoittamani tekstin, mutta tällä kertaa voisin ulista että nyt hävisi koko syksyn ajalla valikoidut valokuvat, joita olen kiltisti laittanut tietokoneella talteen myöhempää julkaisua varten. Valokuvaohjelmani sai pillastuskohtauksen eikä halunnut avautua, minkä jälkeen sitä piti vähän buuttailla minkä seurauksena kaikki merkitsemäni kuvat tietysti levisivät takaisin parin tuhannen syksyn aikana räpsimäni otoksen joukkoon. Noin!

Itseäni säästääkseni internetin avaruuteen pääseekin tällä kertaa seikkailemaan vain viimeisemmät otokset Thaimaan matkalta.

Olen siis juuri päätellyt muutaman viikon reissuni joka suuntautui niin Suomeen, Saksaan kuin Thaimaahankin. Suomessa myös tunnollisesti maakuntamatkailin eli pääsin näkemään Kuopion ja Joensuun ja Saksassa taas tutustuin Leipzigin viehättävään kaupunkiin ja Beriliinin mielenkiintoiseen yöelämään. Suomessa oli aika pimeää, vaikka kaikki mulle kovasti vakuutteli, että siellä oli kuulemma valoisaa. Omat tulevaisuudensuunnitelmat on vielä vähän (ihan) levällään ja valotus niihin seuraa vasta huhtikuussa, mutta kuitenkin yritin tuijottaa Suomea sillä silmällä, että viitsisikö sinne palata. Talouden kurimus ja pimeä ilmasto tietenkin saivat paluun näyttämään aika synkältä, mutta toisaalta jälleennäkeminen kaikkien ystävien kanssa auttoi ymmärtämään Suomen hyviä puolia. Tunteet olivat siis lopulta kamalassa sotkussa ja ristiriidassa. Asiaa ei ollenkaan auta, että nyt Pekingiin palattuani tuntui hyvin vahvasti siltä että olin taas päässyt kotiin. Ikinä ei ole ollut näin hauskaa palata tähän kaupunkiin. Nyt täällä on työ ja ystäviä sekä koti jota rakastan. Olisin valmis viipymään pidempäänkin. Olen nukkunut palattuani aika huonosti, luulen taas omalla tavallani panikoivan tulevaa, vaikka eihän se panikoimalla miksikään muutu. Nyt sanon itselleni ihan näin julkisestikin että rauhoitu ja nauti elämästäsi nyt kun siitä kerta pidät!

Nyt kun tuo asia on poissa päiväjärjestyksestä, niin mennäänpä Thaimaahan. Kiinalaiset kuulemma kutsuvat ulkomaanmatkoja keuhkonpesureissuiksi ja siihen tarkoitukseen Thaimaa oli mitä oivin valinta! Koko lomaviikko Koh Samuilla ja Koh Taolla meni ihanasti ja oli myös juuri oikean mittainen reissu tähän väliin. Ehdittiin ajella ympäri saaria skootterilla, uida vesiputouksessa (!), snorklata pariin otteeseen, syödä koko ajan ja hyvin, nähdä monta hienoa auringonlaskua, olla tosi onnellisia ja kylpeä aurinkorasvassa (ja silti vähän vahingossa kärähtää).

Mutta nyt niihin kuviin!

Meren väri oli jotain aivan uskomatonta, sitä jaksoi kyllä tuijottaa tuijottamista päästyään!

Olen myös aina rakastanut uida luonnon vesissä, se onkin yksi asia Suomesta mitä Pekingissä kaipaan eniten, ja nyt oli kyllä sellaiset uintiapajat että luulisi taas vähän aikaa jaksavan odottaa kesään ja Suomen järviä! Vesiputoksen alla en ole koskaan ennen uinut, ihmeellistä miten maailmasta löytyy vielä ihania asioita.

Viimeisin kuva on näkymä toisen hotellimme parvekkeelta. Luulin tehneeni hirveän virheen hotellia varatessani, koska bookkasin sen aikoinani vähän edesvastuuttomassa olotilassa (en kylläkään alkoholinvaikuksen alaisena) ja vasta myöhemmin tajusin lukea ajatuksella hotellin arviot, missä moni haukkuikin palvelun ja ties mitä pystyyn. No me ei kyllä tajuttu ollenkaan mitä haukuttavaa kyseisessä paikassa oli! En ole ikinä itse ollut omilla rahoillani niin mainiossa paikassa. Vaikka voihan se siksikin juuri olla että osasin olla vain tyytyväinen.

Kivassa hotellissa on helppo hymyillä kameralle!

Yksi kauneimmista illallisravintoloistamme, löytyi sattumalta skootterireissun tuoksinassa.

Sitten viimeinen kuvaputki. Blogini kantavana voimana on ennenkin toiminut uudet eläinystävät, joten jatketaan samalla linjalla. Tässä jonossa matkaamme piristäneet nelijalkaiset ja muut elukat!

Ravintolakatti Kissa Kisunen.

Söpö vuffe metsän pimennosta, joka lähti kanssamme pitkälle iltakävelylle.

Valitettavasti maailman myrskyissä jo henkensä menettänyt rapu rapunen.

Kauniisti veden väriin sointuva merilintu.

Ja sitten lempparini, parvekkeemme edessä notkunut kurre, jolla oli varsin omalaatuinen tapa nauttia aamiaistaan.

Pitää varmaan täälläkin vielä mainita, että eräästä eläinkohtaamisesta ei jäänyt valokuvamuistoa ja sehän on tietenkin tapaamiseni pikku-haikalan kanssa! Kävi niin hieno onni, että onnistuin snorklatessa törmäämään haihin, joka oli jotain paikallista kilttiä hairotua! Mutta isot eläimet on kyllä aina vaikuttavia ja niin oli se tämäkin reilun metrin vonkale, vaikka se ei onneksi tainnut olla ihmisistä kiinnostunut ollenkaan.

Sellainen reissu! Kyllä uskon, että keuhkot on jo taas ihan puhtaat. Yllä vielä viimeinen kuva, missa leikitään että asuttaisiin tuollaisessa hienossa merenrantahotellissa. Kuten ilmeistä näkee, niin vaikka ei asuttukaan, oli silti hauskaa! Ihana reissu, minkä tulen kyllä muistamaan aina.