Kissoja, häitä ja taas kissoja

Marraskuu! Ja jo yli puolen välin itseasiassa. Pekingissä nautitaan viimeiseistä kauniista ja melko lämpimistä päivistä. Yleensä ulkona pitää käyttää jo takkia ja kaulahuivia, mutta viime viikolla olin ulkosalla jopa takitta ja oli ihan lämmin. Viime viikolla arkeen vaikuttaa myös Pekingissä pidetty Aasian ja Tyynenmeren maiden talousjärjestö Apecin huippukokous. Erittäin kireiden turvatoimien (mitkä näkyivät mm. metron sisäänkäynneillä ihmisten säännöstelynä) lisäksi Pekingin taivas on kuin sattumalta hohtanut sinisyyttään saastelukemien pysytellessä kohtuullisina. Jostain syystä myös kaikki julkiset laitokset patistettiin yllättäen pitämään lomaa Apecin yli. Tästä syystä kiinan tunnit oli melkein viikon ajan peruttu, mitä en laitanut juuri pahakseni, koska edellisellä viikolla oli koeviikko ja parin päivän tauko opiskelusta oli siis ihan tervetullut.

Tähän postaukseen ajattelin kerätä syksyn kohokohtia viime kerralla hoidellun Sisä-Mongolian matkan lisäksi. Näitä kohokohtia ovat katollamme esiintyvät kissat, yhdet häät ja katollamme esiintyvät toiset kissat.

Aloitetaan ensimmäisistä. Huomasimme jo alkusyksystä että katollamme asustaa kissaperhe. Ne ovat siitä lähtien ilahduttaneet meitä ajoittaisilla vierailuillaan katolla.

Joskus (usein) sorruimme heittämään ruuantähteitä keittiömme lasikatolle jolloin taivaskissat yleensä ilmestyivät makupalat parempiin mahoihin maistelemaan. Kissoilta meni pari kuukautta ymmärtää, että heitä yleensä tarkkailtiin lasin läpi. Sitä ennen ne patsastelivat lasilla maailman omistajan elkein, ihmiset haivaittuaan ne taas yleisimmin jähmettyivät ja ottivat tiukan katsekontaktin, kunnes luikkivat menemään.

Tietenkään pelkkä lasin läpi tarkkailu ei meille riittänyt vaan kiipesimme aika usein katolle lähempää tuttavuutta tekemään.

Sieltähän koko kissaperhe löytyikin! Kolme pentua ja äiti. Ne myös asettuivat ystävällisesti jonomuodostelmaan valokuvausta varten. Seuraavaksi miljoona kuvaa lisää.

Niin hienoja!! Etenkin keltatäpläisen Xiao Huangin silmät on ihan maagiset ruskeat napit. Kaksi valkoista eli Xiao Bai 1 ja Xiao Bai 2 eivät jääsilmillään myöskään jättäneet kylmäksi (hehe..). Xiao Bai 1 ja Xiao Bai 2 ovat saaneet ulkonäkönsä suoraan äiditään Baibailta, joka oli aina menossa mukana tarkkailemassa, että kohtaamiset ihmisten kanssa sujuivat mallikkaasti.

Mutta meidän ja kissaperheen yhteinen tarina näyttäisi viimein tulleen loppuunsa. Ilmeisesti katollamme on tilaa vain rajalliselle määrälle kissoja ja villikissojen paikan ovat vieneet uudet tulokkaat. Toivon että Baibain perhe on löytänyt jonkun toisen hyvän katon asua ja sielläkin heille heitellään joskus tofua ja nakkeja iltapalaksi.

Kissojen tarkkailun lisäksi olen saanut osallistua syksyn aikana muutamiin häihin. Alla muutama kuva kesäpalatsilla järjestetyistä hääjuhlista. Toisensa saivat kuuden vuoden seurustelun jälkeen kaksi Songpingin yliopistoystävää. Vauvan heidän vanhempansa ovat kuulemma tilanneet ensi syksyksi.

Kauniin hääseremonian jälkeen siirryttiin nauttimaan juhlalounasta (Kiinassa häät järjestetään lähes poikkeuksetta aamupäivisin ja kotiin vieraat lasketaan jo iltapäivästä). Kattaus oli varsin pramea ja ruokalajeja tarjoiltiin muistaakseni kuusi tai seitsemän. Olin ainoa ulkomaalainen vieras (en meinannut ensin päästä sisään koko juhlapaikalle, kun portin vahti ilmoitti, että kesäpalatsin turistisisäänkäynti on ihan toisaalla) ja sain aika paljon huomiota osakseni. Se on mielestäni aina vähän kiusallista, koska kun esimerkiksi hääparin vanhemmat tulevat kädestä pitäen kiittämään, että olen suostunut kunnioittamaan häitä läsnäolollani (…), olisi mielestäni paikallaan että olisin sitten edes hyvää seuraa. En ole aina ihan vakuuttunut miten hyvin siinä tehtävässä onnistun.

Songping oli muuten bestman ja aina valmis esiintymään kameralle.

Hääjuhlan jälkeen olemme tavanneet hääparin muutamaan otteeseen, oikein mukavia ihmisiä molemmat. Nyt itseasiassa näyttää oudosti siltä, että minä ja Songping lähdetään mukaan heidän häämatkalleen. Tästä aiheesta lisää myöhemmin.

Häissä napattu polaroid vastavihitystä hääparista sekä sekalaisesta joukosta opiskelukavereita ja ulkomaan vahvistuksesta. Songpingillä sulhasen kravattiin sointuva keltainen bestmanin rusetti.

Sitten seuraaviin kissatarinoihin. Olemme saaneet lainalemmikin.

Saanko esitellä: Miaomiao. Miaomiaon ja meidän tiet kohtasivat muutama viikko sitten, kun kyseinen kissa oli tippunut katolta ja jäänyt jumiin meidän ja naapurin hutongin väliin. Siellä kissa itki kuin viimeistä päivää eräänä kauniina lauantaiaamuna, kunnes hämmentyneinä viimein avasimme ikkunan ja parin vaiheen jälkeen kissa tuli sisään meidän kämppään. Itse olin siitä aavistuksen hälyttynyt, koska en tiennyt mistä kulkukatista oli kyse ja mitä mahdollisia loiseläimiä se toisi sisään tullessaan. Miaomiao kuitenkin asteli pian kotonamme omistajan elkein ja hetken päästäa saamansa uuden nimen mukaan myös naukui lakkaamatta ja kokoajan.

Songping kyllästyi meluisaan vieraaseen pian ja päätimme laskea sen ovesta ulos ja toivoa että sillä olisi jossain koti mihin palata. Muuten hyvä suunnitelma, mutta Miaomiaolla ei ollut aikomustakaan mennä minnekään. Se istui jääräpäisesti ulko-oven ulkopuolella ja jatkoi tauotonta huutamistaan. Meillä oli lauantai-iltapäivällä jotain menoa ja lähdimme siis kotoa jättäen petetynoloisen kissan oven taakse. Ehkä se päivän aikana häviäisi?

Ehei. Kun palasimme myöhään illalla, oli kissa nukkumassa oven vieressä. Naukukonsertti alkoi välittömästi meidän sen ohi hiipiessä ja oli yön pimeydessä niin kovaääninen, että päätin että kissa pitää ottaa sisään tai joku naapuri kääntää siltä pian niskat nurin. Miaomiao siis lukittiin meidän vierashuoneeseen yökyläilemään, jahka sieltä oli ensin nostettu vaaterekki ja muuta oleellista turvaan. Nauku jatkui läpi yön, mutta onneksi ollaan sikeäunisia.

Aamulla heitimme kissan ulos ikkunasta katolle. Siellä se inisi aikansa, kunnes loikki matkoihinsa. Itselläni oli vähän paha mieli, että mihin katti nyt joutui, mutta toivoin että takaisin kotiin.

Tarina sai onnellisen lopun noin viikko tapahtuman jälkeen. Olin taas kiivennyt katolle kauniin ilman perässä, kun kuulin tutun nau’unnan ja tällä kertaa myös kellon kilinää. Sehän oli Miaomiao kulkunen kaulassa! Se siis oli löytänyt kotiin ja omistaja oli vielä pannoittanut sen. Miaomiaota valokuvatessani naapurikatolle ilmestyi nuori nainen, joka näytti varsin yllättyneeltä löytäessään ulkkarin kissan kimpusta. Keskustelu avattiin ja kävi ilmi, että Miaomiao olikin naapurin pariskunnan kissa (ja oikealta nimeltään Dada, mutta mielestäni Miaomiao on parempi). Miaomiaon lisäksi naapurissa asui myös kaksi muuta karvakasaa. Vähän siinä nolona myönsin, että me olimme saattaneet säilyttää kissaa kotonamme yhden yön verran, kun emme tienneet kenen se oli ja mistä tuli. Omistaja kertoi kyllä muistavansa Miaomiaon katoamisen; se kun oli ollut ensimmäinen yö kun kissat oli päästetty naapurista vapaalle. Ilmankos Miaomiao oli heti hankkiutunut kiipeliin ja muutenkin outo.

Nyt on päästy siihen onnelliseen lopputulemaan, että sekä Miaomiao että sen sisko kyläilevät meillä aika usein. Viikonloppuaamuisin hyvän sään aikana ne loikkivat meidän kattoikkunan taa ja määkivät siellä kunnes ikkuna avataan. Sitten niitä voi silittää ja antaa niille ruokaa. Mikä mainio järjestely oman kissan puutteessa!

Miaomiao ja sisko ikkunassa. Huom. Miaomiaon upeat eriväriset silmät.

Jottei tämä postaus olisi ihan pelkkää kissaa, niin tässä pari kiinalaista loppukevennyskuvaa:

Naapurin hedelmänkuivajaiset, kiva väripilkku ulko-oven takana.

Toisenlaista hedelmien käyttöä esiteltiin Konfutse-instituutin 10-vuotispäivillä. Kiinalaiset hedelmäkaiverrusmestarit esittelivät luomuksiaan yleisölle. Kuvan pikkupoika oli vaikuttunut.

Hyvä, nyt riittää. Tähän postaukseen olisi vielä voinut liittää kuvia tapaamisesta joulupukin kanssa ja ihmeellisestä suomenlippujoulukuusesta. En nyt vain jaksa odottaa, että ne lataavat itsensä nettiin, joten säästettäköön ne seuraavaan kertaan. Tuleepa siitäkin sitten painetta kirjoittaa taas ennen joulua!