Kiinan kansallispäivän loman kunniaksi sain kyydin Sisä-Mongoliaan ruohoylänköjä ihastelemaan. Matkaa pääkaupungista Hebein läpi itse ruohoylänköpaikalle piti taittaa päivän verran, mutta perillä odotti kyllä upeat luonnonmaisemat ja oma rauha. Perillä ehdittiin temmeltää kaksi päivää ennen kuin velvollisuudet vetivät takaisin Pekingiin.
Ajattelin tällä kertaa rajoittaa sanaisen yleensä niin ehtymätöntä arkkuani ja antaa kuvien puhua puolestaan. Alla yrityksiä ikuistaa upeasti huurteen koristelemat keltaisina hohtavat koivut, paikallinen kotieläinkunta, minun ja S:n tyylikkäät (ja erittäin lämpimät!) vuokratakit, leijaleikit, ihmeellinen auringonlaskun valaisema keltainen kukkula kuun alla, kaatopaikka ja muita maisemia.
Tämä otos vaatii kuvatekstin: aamupalapiknikille saimme seuraksemme paikallisen lammaspaimenen, joka valikoiden söi osan eväistämme. Eurooppalainen juusto kelpasi, keksit eivät. Samoin mandariinit oli niin nähty, mutta rusinat maistuivat. Lopulta paikalle eksyi myös kypäräpäinen ratsastaja ja erikoinen kattaus ihmisiä oli valmis.
Kuten kuvista toivottavasti huomasi, reissusta ei luonnon kauneus uupunut. Vanhana partiolaisena heräsi hirveä kaipaus yhtäkkiä päästä vaeltamaan. Autossa istuminen näköalapaikoille päästäkseen tuntui ihan vähän väärältä. Mutta ennen Lapin ruskavaellusta haluaisin kyllä kamalasti jonnekin lämpimään. Pitää katsoa mitä töillä ja pankkitilillä on näihin haaveisiin sanottavanaan.
Eiköhän tämä postaus ollut tässä! Yritän palata asiaan pian, koneellani on käsittämätön määrä kissakuvia, jotka varmaankin internetin lakien painosta on pakko julkaista söpöksi kissapostaukseksi. Myös kiinalaisista häistä on dokumentaatiota kasassa sekä muutamalta iltakävelyltä hutongeissa. Yritän myös seuraavaan kertaan mennessä muistella joitakin jännittäviä tarinoita elämästäni Kiinassa, niin saadaan taas postauksen sanamäärä tuttuun tyyliin räjähtämään käsiin.
李燕娜 matkassa 
Upeita kuvia! Tuli ikävä meidän Mongolia-seikkailua. 🙂